Keskiolut on perseestä

Keskiolut. Se jokaisen alkoholistin arkijuoma. Kaikki alkoholistit vetävät halpaa kaljaa.

Paitsi minä. Hyi saatana. Ei vaan maistu. Paremmat oluet maistuvat kyllä. Mutta suurin ongelma on keskioluen alkoholipitoisuus. Sitä 4,7-prosenttista litkua pitää vetää ihan helvetisti, antaumuksella, tuntien ajan, jos haluaa päihtyä.

Tänään on sunnuntai. Viina loppu. Ajattelin olla selvänä. Ja vitut. Ennen ysiä piti käydä ruokakaupassa - kuusi halpaa koffin tölkillistä, pari omppusiideriä (halvinta). Mutta tätä herkkua piti juoda ihan urakalla, että rupesi päihtymään ja sai edes pöhnän aikaan. Kusella piti juosta jatkuvasti. Ei saatana, ei tää oo mua varten. Mielummin vedän terävämpää puolet vähemmän - yksi tuoppi kymmenprosenttista tunnissa on hyvä tahti, mutta litra keskaria menee alas vain väkisin.

Homman toki kruunaa se, että en tuntunut saavuttavan päihtymystilaa eli piti lähteä vahvempiin tuotteisiin. Avasin pullon hemmetin hyvää olutta (vahvaakin, yli 8-prosenttista), jota ei nykyisellään Suomesta saa. Puoli tuoppia, ja on ihan ylitäysi olo, röyhtäyttää. Että kiitti vaan halpa keskiolut.

Pelkkää keskaria ryystettäessä en taida koskaan päästä humalaan. Sitä pitää vetää niin helvetillinen määrä, ja ennen kunnon päihtymystä maku tökkii. Nyt "sikspäkki" keskaria riitti, vaikka vahvempia oluita ja siideriäkin tuli imaistua.

Täytyy jatkossa pysytellä väkevissä.

Mäyräkoiran tuolla puolen

Muutama päivä maanantain jälkeen sama meininki. Piti ennen kasia hakea seitsendesinen viinapullo. Nyt tai viimeistään seuraavan drinksun aikana ns. mäyräkoirallinen on täynnä. Ihan normaali olo - mutta tupakkaa tekee hemmetisti mieli, vaikka vuoden verran yritinkin lopettaa. Nyt on taas tullut polteltua, kämppä täynnä tyhjiä askeja (ja muuta roskaa).

Kohta on pakko siivota. Kuukauden mädäntyneet tiskit, helvetilliset roskaläjät (nukun nykyään sohvalla kun sänkyyn ei mahdu) ja kaappi täynnä tyhjiä pulloja...

Pitää taas kohta olla ilman alkoholia. Tällä kertaa ihan käytännön pakosta (joskaan yksityiskohtiin en mene); tai jos ei ilman alkoholia, niin vähintäänkin "normaalissa" käyttömäärissä eli kerran-pari-kolme viikossa baariin (ois vaan rahaa, nyt pitää elää toimeentulotuella) ja sitä ennen muutama drinksu. Katotaan miten käy. Visalla olisi vielä vähän krediittejä jäljellä, josko sillä...

Päivä selvänä

Piti olla eilen selvinpäin. Krapulaa peläten vedin pizzan ja kolme tuoppia. Puoliltaöin yksi 5mg pami, ihan varmuuden vuoksi, kun on tullut luettua hirveästä krapulasta viikkojen putken jälkeen.

Eikä mitä. Nukuin pitkään, mutta krapulasta ei ollut tietoakaan. Väsytti, mutta muuten normaali olo.

Tänään sitten viittä vaille kahdeksan as usual ratkesi, ja yhden päivän selvyyden (no, 4 alkoholiannosta ja puolikas pami - se laskettakoon selvin päin olemiseksi) jälkeen hain A-kaupasta vakinaisen seitsendesisen pullon Saunalahtea. Sikspäkin~ysin kieppeillä olo oli taas mahtava. Luovuus kympissä. Ideoita riitti. Taas tuli ideoitua yksi homma. Tämän takiahan minä juon.

Joo, nyt kolmas tuoppi (desi Saunalahtea mukana) alas. Vielä yksi, jotain paskaa kännisafkaa (lihaa ja rasvaa tekee jo nyt mieli) ja sitten nukkumaan. Eilen tuli nollattua muutaman viikon putki, jonka loppuaikoina 15 ravintola-annosta "ei tuntunut missään", ja ongelmia ei ollut, mutta tänään vaan teki vidusti mieli viunaa. Ja pitihän sitä hakea.

Toiveena on että "jos nyt edes joka toinen päivä dokaisi" mutta rehellisesti tää menee taas siihen, että yhden päivän jälkeen vedetään mäyriksen verran joka päivä. Katotaan miten käy. Ei sillä että jaksaisi hirveästi kiinnostaa.

Sunnuntain tauko johtui muuten siitä, että join liikaa ja rupesin tunteelliseksi. Maailma ahdisti. Itsetuhoisuus kukoisti. En saanut ketään puhelimella kiinni. Päädyin laittamaan kahdelle ihmiselle tekstaria hätäpäissäni. Kumpikaan ei vastannut.

Tässä vaiheessa tiedostin oman itsetuhoisuuteni sekä alkoholin vaikutuksen. Se auttoi.

Ainakin päiväksi. Tänään taas mennään ja lujaa.