Alkoholistin päiväkirja, osa 1: Olen liki 30-vuotias helsinkiläinen, joka harrastaa alkoholismia. Luultavasti liikaakin.

Edellinen ihmissuhteeni, noin kolmen vuoden jälkeen, kaatui käytännössä omaan alkoholismiini. Myös opiskeluni kaatuivat samasta syystä - aihe kiinnosti, arvosanat olivat hyviä, mutta pidemmän päälle ryyppääminen kiinnosti enemmän. Yksi käytännössä varma, itselleni ja osaamiseni kannalta täysin ihanteellinen duunipaikka tuli myös kustua ryyppäämisen takia.

Olin viimeiset n. 2 viikkoa käytännössä juomatta (paljoakaan). Tänään ryyppäsin. Eilen myös. Tänään tuli harrastettua vajaa puoli pullollista (pullo = 0,7-litrainen Saunalahden viina), sen jälkeen neljä tölkkiä koffia, ja ennen ryyppäämiseen ryhtymistä vielä pullollinen vahvaa tsekkiolutta eli pari alkoholiannosta. Ja kun tämä ei vielä riittänyt, ehdin vielä paikalliseen yhden puolilitraisen tuopin nautimaan. (Tällä välin toki puolikas pami upposi kitusiin.)

Ensimmäinen postaus, ensimmäinen päivä normaalia elämää: Noin 16 alkoholiannosta, 5 mg pamia, ja vielä ei päihtymystä juurikaan tunnu. Tilanne on tosin parantunut, aiemmin piti vetää se "mäyräkoira" (tietenkin jäykkää, ei keskaria voi juoda niin nopeasti että siitä päihtyisi!) että päätyi nukkumiskuntoon. Periaatteessa jatkossa menee mäyris päivässä (eli 2/3 Saunis-pulloa) jos normimeininkiin on luottamista. Ja jos juomista ei harrasta, nukkumisestakaan ei tule mitään. Viimeksi kun nukuin kunnolla, imasin 10 mg pameja, mäyriksen, pari jotain random-masennuslääkettä - ja tämä auttoi, sain nukuttua lopulta klo n. 03-16. Tätä toki edelsi massiivinen riita paremman puoliskon kanssa ja karkaaminen "omille teille".

Katsotaan miten käy. Tänään puolikas pami ja 16 alkoholiannosta, ei tunnu juurikaan, masentaa.